Nyt sitten viedään viimeistä osaa minun puolestani. Vihdoin ja viimein, huhhuh :D Radolassa on perijä-äänestys, sinne siis suunnatkaa, kun olette tämän tästä lukaisseet.

Aliensilmädefaultini vaihtuvat kesken osan, älkää olko huomaavinanne.

*** *** *** *** ***

Kuva%20013-normal.jpg

”Äiti! Arttu kiusaa taas!” kuului Saanan huuto olohuoneesta. Perään kuului kiljaisu ja kolinaa. Sitten kaksoset ryntäsivät lastenhuoneeseen, Saana edellä, Arttu tätä jahdaten.

”Äiti! Sano tuolle, että lopettaa!”

”Älkää metelöikö!” Jesse purskahti itkuun. ”Katsokaa nyt, juuri kun sain hänet nukutettua. Voitteko olla yrittää olla tappamatta toisianne edes kymmenen minuutin ajan?”

Saana loi kaksoisveljeensä murhaavan katseen. Arttu vain kohautti olkiaan.

”Okei sitten.”

 

Kuva%20014-normal.jpg

”Pääsitpä sinä vähällä, kun ryntäsit heti äidin helmoihin turvaan”, Arttu irvaili, kun he olivat jälleen olohuoneessa. ”Sanoinhan, että olet nynnerö.”

”En ole nynnerö! Itse olet pässinpää.”

”Nynnerö! Nynnerö!”

”Lopeta!”

 

Kuva%20015-normal.jpg

”Hei, hei, irti toisistanne!” Valto joutui puuttumaan tilanteeseen heti sisälle päästyään. Hän sai kuin saikin Artun irrottamaan otteensa Saanan tukasta ja Saanan irti Artun paidasta. ”Mikä teitä oikein vaivaa? Miksette osaa olla toistenne kanssa?”

”Arttu sanoi minua nynneröksi!” Saana valitti.

”No kun sinä olet!”

”Arttu, älä nimittele siskoasi. Ja te molemmat, älkää olko koko ajan toistenne kimpussa. Keksikää jotain muuta tekemistä sillä aikaa, kun laitan ruokaa.”

 

Kuva%20016-normal.jpg

”Mikä ihme heitä vaivaa?” Valto pohti osoittaen sanansa puoliksi Heljälle, puoliksi itselleen. ”Olisin minä ainakin ollut iloinen, jos minulla olisi ollut perheessä samanikäinen leikkikaveri.”

”Niin, no… Minä tavallaan ymmärrän heitä. Aloin vasta yliopistoikäisenä tulla toimeen sisarusteni kanssa”, Heljä totesi keinutellen Jesseä samalla olallaan ja hyräillen kehtolaulua.

”Sinä pääsit heitä karkuun maailman toiselle laidalle”, Valto sanoi huvittuneena. ”Kai siinä nyt väkisinkin tulee paremmin toisten kanssa toimeen kun ei tarvitse naamaa nähdä.”

 

Kuva%20017-normal.jpg

”Saatat olla oikeassa”, Heljä myönsi nauraen. Hän laski Jessen kehtoonsa ja jäi katselemaan häntä ajatuksissaan. Valto seisoi hiljaa hänen vierellään.

”Tuntevatkohan he olonsa ulkopuolisiksi?” Heljä kysyi sitten.

”Tarkoitatko täällä, kun meidän huomiomme on keskittynyt niin paljon uuteen vauvaan?”

”Niin, tai sitten koulussa. Entä jos heitä kiusataan, ja he purkavat siitä aiheutuvan turhautuneisuuden toisiinsa? Tiedä häntä.” Heljä värähti. Hän muisti yhä elävästi yliopistoaikojen nimittelyt. Saana ja Arttu eivät saaneet missään nimessä kokea samaa.

 

Kuva%20018-normal.jpg

”Heidän kanssaan pitäisi ehkä jutella”, Valto ehdotti. ”Jos minä hoidan Artun, niin puhutatko sinä Saanaa?”

Heljä nyökkäsi. ”Tehdään niin. Toistensa seurassa he eivät kuitenkaan myöntäisi mitään.”

 

Kuva%20020-normal.jpg

Niinpä Heljä huikkasi Saanan viereensä sohvalle kun huomasi tytön toimettomana.

”Kulta! Tuletko tänne hetkeksi. Haluaisin jutella.”

Saana maleksi äitinsä luo ja istahti alas.

”Mitä nyt? En ole tehnyt mitään, ihan totta.”

 

Kuva%20021-normal.jpg

”En minä sitä”, Heljä rauhoitteli. ”Tahtoisin vaan rupatella. Miten sinulla menee koulussa?”

Saana kohautti olkiaan. ”Ihan jees. Aika tylsää siellä on.”

Ihan normaalilta hän kuulostaa, Heljä mietti. Hän johdatteli keskustelua eteenpäin.

”Ovatko oppilaat mukavia? Onko siellä yhtään… ilkeitä tyyppejä?”

Saana huokaisi ja pyöräytti silmiään.

”Äiti! Minua ei kiusata koulussa, jos sen halusit tietää.”

”No, se on hyvä kuulla. Muista, että voit aina kertoa minulle tai isälle, jos sinulla on huolia.”

”Joo joo. Voinko mennä nyt?”

 

Kuva%20022-normal.jpg

Kai hän kertoisi, jos häntä kiusattaisiin? Heljä pohti. Saana tykkäsi esittää kovanaamaa, hän ei ollut yhtä herkkä kuin Arttu.

Heljä ei sillä hetkellä voinut kuitenkaan muuta kuin luottaa tyttärensä sanaan. Ainakin Saana tiesi saavansa tukea sitä tarvitessaan.

 

Kuva%20023-normal.jpg

Myös Artun ja Valton juttutuokio oli ohi, ja Arttu sai sulkeutua rauhassa huoneeseensa – jonka tosin joutui jakamaan Saanan kanssa, harmillista kyllä. Nyt Saana ei kuitenkaan ollut paikalla, hän oli lähtenyt kaverilleen tai jotain. Se sopi Artulle paremmin kuin hyvin. Arttu kaipasi hetken omaa rauhaa.

 

Kuva%20024-normal.jpg

Kun isä oli häneltä kysellyt koulusta ja viihtyikö hän siellä, hän oli vastannut vältellen. Ei hän aikonut olla mikään kantelupukki. Eikä kukaan edes varsinaisesti kiusannut häntä. Kukaan ei vain – no, kukaan ei vain oikein ollut hänen kaverinsa.

Mutta ei se häntä haitannut. Enemmän häntä haittasi se, että Saana oli koulussa niin suosittu. Miten ihmeessä se oli mahdollista, kun kotona sisko oli sellainen maanvaiva? Ja miksi kaikki sitten karttoivat Arttua? Omasta mielestään hän oli jotakuinkin normaali poika, jos ihonväriä ei otettu lukuun. Mutta se oli Saanallakin sama, joten ei kai se voinut olla syrjinnän syy?

 

Kuva%20025-normal.jpg

Entä jos Saana on käännyttänyt kaikki minua vastaan? Arttu mietti. Se olisi julmaa jopa Saanalta. Äh, tuskin sisko sellaista tekisi. Vika oli siis Artussa. Jotain hän teki väärin, ehkä pukeutui vääränlaisiin vaatteisiin tai kuunteli vääränlaista musiikkia. Ehkä hän tykkäsi liikaa kirjojen lukemisesta. Nyt kun hän tarkemmin ajatteli, niin ei hänen luokkansa pojista kukaan juuri lukenut muuta kuin pakolliset koulukirjat.

 

Kuva%20028-normal.jpg

Mutta en minä kirjoista halua luopua. Mieluummin luovun kavereista.

Ehkä pitäisi aloittaa uusi harrastus? Sellainen, joka Saanaa ei missään tapauksessa kiinnostaisi. Sitten saisi tehdä rauhassa tuttavuutta samanhenkisten simien kanssa. Kellään ei olisi ennakkoluuloja eikä kukaan olisi Saanan kieron vaikutusvallan alaisena. Kyllä. Hyvä idea. Enää piti keksiä sopiva harrastus.

*** *** *** *** ***

 

Kuva%20031-normal.jpg

Viime tapaamisesta Ursulan kanssa tuntui vierähtäneen ikuisuus, mutta viimein kumpikin oli löytänyt kalenteristaan sopivan kolon samalle iltapäivälle ja he olivat sopineet tapaamisen talvisen kävelylenkin merkeissä. Heljä kaipasi myös neuvoja lastensa suhteen, tai halusi ainakin kuulla, mitä mieltä Ursula tilanteesta oli. Parhaaseen ystäväänsä hän saattoi aina luottaa.

 

Kuva%20032-normal.jpg

”Tilanne ei ole enää yhtä paha kuin ennen, nyt kun Arttu on aloittanut sen shakkikerhon”, Heljä selosti. ”Ennen he olivat toistensa kimpussa koko ajan, nyt vain osan aikaa. Mutta minusta on silti kurjaa, että he tulevat niin huonosti toimeen. He voisivat olla tukena toisilleen vaikeina aikoina.”

”Niin, onhan se niinkin”, Ursula sanoi mietteliäästi. ”Mutta kaikki sisarukset eivät vain tule toimeen keskenään, se on fakta. Voisit tietysti…”

”Voisin mitä?”

”Tuli tässä mieleen… Ehkä voisit kutsua omat sisaruksesi kylään joskus? Näyttää lapsille, miten suuri rikkaus hyvät sisarussuhteet ovat. Ja kertoa heille vielä, miten tekin tappelitte nuorina paljon.”

 

Kuva%20033-normal.jpg

”Niin, miksikäs ei”, Heljä myönsi. ”He kaikki tosin asuvat niin kaukana… Mahdankohan saada kaikkia paikalle?”

”No, eiköhän ainakin joku heistä vaivaudu”, Ursula sanoi. ”Ainakin, jos lupaat majoittaa heidät sohvallesi.”

Heljä myönsi, että Ursula saattoi olla oikeassa. Ja jos ei muuta, niin Valto ja lapset saisivat tavata hänen sukulaisiaan.

 

Kuva%20029-normal.jpg

”Miksi luovuit piilareista? Ei sillä, etteivätkö lasit sinulle sopisi mutta…” Valto huikkasi, mutta Heljä hyssytti hänet hiljaiseksi. ”Olen puhelimessa”, hän sanoi ääneti. Lopulta, ikuisuudelta tuntuneen ajan jälkeen Henri vastasi, ja Heljä pääsi esittämään tälle Ursulan ehdotuksen. Ainakin kaksoisveljeä tuntui kiinnostavan reissu Heljän kotikulmille. Enää piti yhyttää loput sisarusparven jäsenet.

 

Kuva%20030-normal.jpg

Loput sisarukset suhtautuivat reissaamiseen ainakin sillä hetkellä hyvin nihkeästi, joten Heljä katsoi parhaaksi antaa asian toistaiseksi olla. Lapset aloittaisivat yläasteenkin aivan pian, ehkä kesäloma olisi hyvää aikaa sukukokoukselle? Ja olisihan se kiva, että Jessekin olisi sen ikäinen, että saisi tapaamisesta jotain irti.

Hän tajusi, ettei ollut aikoihin tutkinut taivaankappaleita kaikessa rauhassa, lähinnä sen vuoksi, että vauvanhoito söi suurimman osan hänen ajastaan. Tänä iltana olisi kuitenkin Valton vuoro, sillä Heljä kaipasi raikasta pakkasilmaa ja yötaivaan tuiketta.

 

Kuva%20031-normal.jpg

Taivaan halki suhahti jotain. Oliko se tähdenlento? Heljä mietti. Ei, se oli paljon isompi. Lentokone, ehkäpä.

Sitten suhahti uudestaan, tällä kertaa lähempänä. Heljä henkäisi.

Voisiko se olla? Hän yritti saada kohdetta kiikariinsa, mutta se oli liian nopea. Se oli kuitenkin ollut iso. Ja pyöreä. Aivan lentävän lautasen näköinen. Siitä hän oli varma.

*** *** *** *** ***

Kuva%20046-normal.jpgKuva%20047-normal.jpg

Yläaste ei todellisuudessa ollut niin jännää kuin miltä se oli ala-asteelta päästessä tuntunut. Se oli samaa kuolettavan tylsää koulunkäyntiä kuin ennenkin. Saana viihtyikin koulussa lähinnä sen vuoksi, että näki siellä parhaita kavereitaan, joiden kanssa saattoi vaihtaa kuumimmat uutiset ja tuijotella rinnakkaisluokkien hyvännäköisiä poikia. Miksi ihmeessä kaikki komistukset olivat aina rinnakkaisluokalla? Päivästä toiseen Saana joutui kestämään niitä idiootteja, jotka olivat päätyneet samalle luokalle hänen kanssaan. Onneksi ystävät ymmärsivät tämän. Tilanne oli kaikilla sama.

 

Kuva%20045-normal.jpg

Arttu sen sijaan viihtyi yläasteella mainiosti, etenkin nyt, kun hän ja Saana viimein olivat eri luokilla ja isommassa koulussa. Lisäksi hän nautti shakkikerhosta, jossa oli saanut paljon uusia ystäviä. Kun oma elämä luisti niin hyvin, hän ei enää katsonut tarpeelliseksi kiusata Saanaa. No, ainakaan ihan yhtä usein. Eivät he mitään ylimpiä ystäviä olleet, siihen Saana oli aivan liian ärsyttävä.

 

Kuva%20048-normal.jpg

Jesse puolestaan tunsi olevansa hyvissä käsissä, sillä keskinäisistä ristiriidoistaan huolimatta kaksoset suhtautuivat hyvin suojelunhaluisesti pikkuveljeensä. Kumpikin muistutti kilvan Jesseä pyytämään apua missä tahansa, oli se sitten ruotsinläksyjä tai kiusaajien taltuttamista. Jesse ei pahemmin tarvinnut apua, läksyt olivat helppoja eikä häntä juuri kukaan kiusannut, mutta olo oli mukavampi, kun tiesi, että isosisarukset katsoivat perään. 

 

Kuva%20022-normal.jpg

Heljä oli viimein saanut taivuteltua kaikki sisaruksensa (kuvaannollisesti) saman pöydän ääreen samaan aikaan. Paljon oli täytynyt säätää, sillä kuusikon aikataulut tuppasivat menemään aina päällekkäin. No, onneksi oli löytynyt sopiva rako. Heljä oli yllättynyt siitä, miten iloinen oli nähdessään perhettään jälleen. Lapset puolestaan olivat hiljaisia, kun talossa oli niin paljon heille vieraita ihmisiä. Saana oli ainoa, joka ylipäänsä puhui mitään, pojat olivat tuppisuina.

 

Kuva%20023-normal.jpg

”Kerro Herbert-eno vielä, että missä te oikein asutte”, Saana sanoi ja tunki ruokaa suuhunsa saadakseen tekosyyn olla puhumatta enempää.

”Niin kaukana täältä, että et osaa kuvitellakaan”, Herbert pelleili. ”Maailman toisella puolen.”

”Huht hoo”, Saana sanoi suu täynnä possunkyljystä. Hänen enonsa nauroi.

 

Kuva%20026-normal.jpg

”Tuo teidän äitinne oli hyvin rasittava sisko”, Herbert sanoi ilkikurisesti hymyillen. ”Tai no, on hän edelleenkin rasittava aina joskus…”

”Hei! Minä kuulin tuon!”

Herbert naurahti. ”No joo, piti vain sanomani, että vaikka sisarukset saattavat olla joskus todella rasittavia, kannattaa välit heidän kanssaan säilyttää. Se palkitsee, kun kasvatte isoiksi.”

”Mm. Niin kai sitten”, Saana totesi. Pojatkin kuuntelivat ja nyökkäilivät.

”Uskokaa pois. Minä kyllä tiedän”, Herbert sanoi. ”Minulla on kokemusta asiasta.”

 

Kuva%20024-normal.jpg

Sillä aikaa Heikki pelaili videopeliä olohuoneessa ja jutteli samalla Heljälle. Valto oli jossain Henrin, Helgan ja Helgen piiritettävänä, kai he halusivat selvittää, mikä mies oikein oli simejään.

”Oletko muuten miettinyt sitä?” Heikki kysyi madaltaen ääntään.

”Mitä niin?”

”No sitä! Kenet heistä aiot lähettää ulkomaille opiskelemaan?”

”Ai niin joo. Se. Ei, en ole vielä miettinyt.”

 

Kuva%20025-normal.jpg

”Kyllä kai sinä lähetät jonkun heistä? Sinä itse sanoit, että tänne muutto oli elämäsi paras kokemus. Lastesi pitäisi saada kokea sama.”

”Siinäpä se. Haluaisin, että kaikki heistä saisivat kokea sen. Mutta rahat eivät riitä”, Heljä suri. Heikki taputti häntä olalle.

”Kyllä se siitä. Mieti asiaa rauhassa, niin päätös syntyy itsestään.”

”Toivottavasti.”

 

Kuva%20027-normal.jpg

Heljä ei kehdannut myöntää, ettei ollut uhrannut ajatustakaan koko asialle. Mutta nyt, kun Heikki häntä tästä muistutti, hän ei voinut estää itseään pohtimasta sitä. Mitä enemmän hän mietti, sitä varmempi hän oli, että jonkun lapsista oli päästävä maailmalle. Mutta kenen? Asettaako hän yhden lapsistaan eriarvoiseen asemaan antamalla tälle jotain, mitä muille ei? Heljän olisi korvattava menetys jollain lailla kahdelle valitsematta jääneelle. Eri asia oli, että miten.

*** *** *** *** ***

 

Kuva%20028-normal.jpg

Heljä oli vakaasti päättänyt bongata lentäväksi lautaseksi uskomansa esineen vielä uudestaan, tällä kertaa paremmin varusteltuna. Hän oli varma, että valonheitinten avulla ufot huomaisivat hänet, sen lisäksi että hän heidät. Hän halusi kyytiin. Edes kerran. Pieni ajelu. Mitä haittaakaan siitä olisi?

”Onko tämä nimenomainen yö sitten juuri se, jolloin taivaalla ei lennä ristin sieluakaan?” hän manasi tuijoteltuaan taivaalle tunteja tuloksetta. Valto ja lapset olivat luonnollisesti koputtaneet sormella otsaansa kuultuaan hänen suunnitelmistaan. Mutta eivät estäneet. Eikä Heljää heidän mielipiteensä kiinnostanut. Ei tässä asiassa.

 

Kuva%20030-normal.jpg

”Mikä tuo oli?” hän ihmetteli. Taivaalla oli vilahtanut jotain, ihan varmasti oli. ”Voisiko se olla…?”

Esine lähestyi lähestymistään. Musta varjo lankesi Heljän ylle. Hän haukkoi henkeään. Happi ei meinannut kulkea keuhkoissa ollenkaan.

 

Kuva%20031-normal.jpg

”Se on! SE ON! Se se on! Hei, ufot! Olen täällä! Täällä!”

Alus oli paljon isompi kuin mitä Heljä oli kuvitellut. Hänen ylleen lankeava valo sokaisi hänet. Mitä sitten tapahtui… Siitä hän ei ollut varma.

*** *** *** *** ***

 

Kuva%20032-normal.jpg

Hän heräsi keskeltä tietä.

Mitä ihmettä… Miten minä oikein tähän päädyin? Mitä tapahtui?

Muistissa oli häiritsevä musta aukko. Heljä kömpi pystyyn. Ai että se teki kipeää, ihan kuin häntäluu olisi murtunut. Hän hoiperteli pois autotieltä. Hyvä, että sentään oli yö, eikä tiellä liikkunut juuri autoilijoita. Päivällä he toisaalta olisivat nähneet hänet paremmin…

 

Kuva%20034-normal.jpg

”Valto! Valto, et usko, mitä äsken tapahtui!”

Talo oli aivan hiljainen. Heljä katsoi kelloa. Puoli viisi aamuyöllä. Kuinka kauan hän oikein oli ollut poissa? Tuntui kuin tapahtuneesta ei olisi tuntiakaan.

Hän hiipi yläkertaan yrittäen olla herättämättä perhettään. Sitä paitsi, uskoisiko häntä edes kukaan?

Tietysti uskoo. Tiedän ainakin kolme simiä, jotka minua uskovat.

 

Kuva%20035-normal.jpg

Hän pujahti sänkyyn, pyöri puolelta toiselle ja nousi jälleen ylös. Nukkuminen ei onnistuisi, uutinen täytyisi kertoa saman tien. Avaruuden lapsista Aimos ja Xandier tuskin olisivat hereillä, mutta Migel saattaisi ollakin – tämä oli vasta vähän aikaa sitten aloittanut yliopisto-opinnot ja todennäköisesti ravasi joka ilta ties missä riennoissa. Ehkä tänäkin iltana? Heljä näppäili numeron.

 

Kuva%20037-normal.jpg

Migel vastasi, kun tuuttausääniä oli kuulunut viisi. Taustalta Heljä kuuli meteliä. Kuten hän oli arvannut, Migel ei ollut vielä nukkumassa. Ei hän tosin ihan hereilläolevaltakaan kuulostanut. Heljä joutui selittämään tapahtuneen hänelle moneen kertaan, ennen kuin tämä viimein tajusi, mistä oli kyse.

”Jaa että ufon kyydissä? Oletko varma?”

”Olen! Muistan sen – tai no, pätkiä siitä. Ja siitä olen varma, etten ainakaan itse kävellyt teleskoopin luota keskelle autotietä.”

”Kuulostaa villiltä. Mutta hei, siistiä.”

”Uskotko minua?”

”Miksen uskoisi.”

 

Kuva%20038-normal.jpg

Heljä oli helpottunut. He vaihtoivat vielä pari sanaa, sitten Heljä päästi Migelin jatkamaan kemuja.

Kenties… Kenties joku lapsista kiinnostuisi myöhemmin tutkimaan ufoja tarkemmin? Ehkä joku vielä kokee saman kuin hän, ja enemmänkin… Ehkä vielä joskus he kaikki saavat vastauksia kysymyksiinsä.

Heljä nukahti saman tien painettuaan päänsä tyynyyn. Aamulla herättyään kaikki olisi taas kirkkaampaa. Ehkä hän tietäisi senkin, kuka lapsista pääsisi ulkomaille opiskelemaan…

*** *** *** *** ***

 

http://radola.createforumhosting.com/perija-aanestys-radolan-simprojekti-lc-mantyniemi-ts2-t18974.html << vuodatuksella on ihan ihmeellistä tehdä kunnon linkkiä, joten tuosta noin äänestämään.