No niin tervetuloa jälleen seuraamaan Mäntyniemen perheen elämää seuraamaan.

Villi hääyö tuotti tulosta ja pian Maura huomasikin olevansa raskaana. Aika kului ja mahakumpu kasvoi ja kun se tuli näkyväksi, jäi Maura äitiyslomalle. Itse jatkoin työskentelyä, sillä pitihän jonkun tuoda leipää pöytään.

Tuin Mauraa koko tämän raskauden ajan ja yritin olla avuksi, sen minkä töiltäni ehdin. Mauran mielestä minä hössötin ihan liikaa, mutta ei hän osannut minulle olla vihainenkaan. Ymmärsi varmaankin, että minuakin jännitti.

Viimein eräänä aamuna Mauran synnytys sitten käynnistyi. Hän kirosi tuskansa keskellä minua sellaisilla sanankäänteillä, etten tässä niitä toista. Autoin minkä pystyin ja viimein paljon myöhemmin pieni poikavauva tuli maailmaan. Päätimme jatkaa M-linjaa Mauran mukaan ja niinpä poika sai nimekseen Matias.

Pienen vauvan hoito on melkoinen urakka, eikä siinä ehdi paljon muuta tekemään, mutta löysimme me aikaa toisillemme vauvanhoidon ja töiden lomassa. Minäkin huomasin rauhoittuneeni, kun ei mitään jännitettävää ollut, vaikka uusia asioita tulikin pienokaisen kanssa eteen.

Pikkuinen Matias kasvoi päiväpäivältä ja vähän huomaamattamme hän oli jo taapero ja alkoi opetella puhumaan ja kävelemään. Siinä vasta työtä riittää kun saa pojan perässä juosta, kun tuo natiainen on niin utelias että joka paikkaan pitäisi päästä ja sormensa työntää.

Myöhemmin Maura ilmoitti minulle olevansa jälleen raskaana. Se oli ilahduttava uutinen, mutta minua oli alkanut kiehtoa tähtitaivas. Heti kun sain aikaa, painuin talomme katolle, jonne olin kaukoputken järjestänyt ja aloin tiirailla tähtitaivasta, joka oli kauneinta mitä Mauran jälkeen tiedän olevan olemassa. Kesken katsomisen huomasin seisovani hyvin kirkkaassa valokeilassa ja kun katsoin ylös oletin näkeväni vain helikopterin, joten hämmästys oli suuri, kun näinkin ilmassa paikallaan leijumassa lautasen muotoisen aluksen. Äkkiä tunsin voimakkaan nykäisyn ja tunsin, että aloin leijua. Tartuin hädissäni kiinni kaukoputkeen, mutta tuo jokin oli voimakkaampi ja niin minut vedettiin sisälle alukseen, joka lensi pois.

Huomasin makaavani jollain alustalla ja ympärilläni oli vihreitä olentoja, jotka tekivät jos jonkinlaisia kokeita. Ne tutkivat minua ja lopulta minut kai nukutettiin, sillä en muista enempää. En edes tiedä kuinka kauan olin aluksella, kun minut viimein palautettiin takaisin kotipihalleni. Tunsin oloni sekavaksi ja huonovointiseksi ja silti onnelliseksi, sillä olinhan päässyt takaisin kotiin ja ilmeisen hyvässä kunnossa. Sekavuus meni menojaan, mutta huonovointisuus jäi. Muistin sitten Mauran oireet tämän alkaessa odottaa Matiasta ja pelästyin. En kai minä ollut raskaana, eihän se mitenkään voisi olla mahdollista. Vai voiko? Myöhemmin vatsan seutuni alkoi kasvaa, eikä suinkaan syömisen takia, sillä minä pidin kuntoani yllä. Epälyni saivat vastauksen minä olin raskaana ja saattaisin maailmaan lapsen tai lapsia, jotka olivat puoliksi toisen planeetan olentoa.

Sillä välin Mauran raskaus oli edennyt ja hän oli saanut kaksoset, tytön ja pojan, jotka hän nimesi saman kaavan mukaan kuin Matiaksenkin ja nimiksi tulivat Mauri ja Maria. Oma mahani kasvoi kasvamistaan ja siinä sivussa auttelin Mauraa lastenhoidossa, joka pian helpottui vähäsen, kun Matias kasvoi lapseksi ja saattoi aloittaa koulun.

Aika kului taas kuin siivillä ja pian kaksoset kasvoivat taaperoiksi. Myös minä sain pian kaksosten syntymäpäivän jälkeen kaksi vihreää poikavauvaa, jotka nimesin Armaaksi ja Arvoksi, noudattaen A-linjaa, sillä olin kuullut, että muuallakin naapurustossa oli samanlaisia vihreitä lapsia syntynyt tähtiä tiirailleille kohtalotovereilleni.

Saapa nähdä millaista hulinaa on tiedossa kun perheessä on nyt yhteensä viisi lasta. :)