Ensimmäinen osani tänne!! Ihkua :___DDD

Suunnittelin, että olisin kirjoittanut "perus-legacya" tai melko juonetonta juttua, mutten pystynytkään siihen. Heti, kun aloin pelata, keksin juonikuvioita, joita en voinut olla käyttämättä. Joten saatte nyt nauttia (?!) juonellisesta tarinasta. En vielä tiedä kuinka monta osaa aion tehdä, kuitenkin korkeintaan viisi. Luulen. Osista ei tule pitkiä, koska inhoan pitkiä osia. 60 kuvaa on ihan maksimi, mutta todennäköisesti Aatoksen tarinoissa ei päästä niin pitkiin osiin. (Joo lol, tässä osassa on 31 kuvaa : DDDDDD)

Höpöttelen lisää osan lopuksi, lukekaapas nyt.



***




Muutettuaan pois isänsä kodin suojista Aatos oli päätynyt kaukaiseen Simkaupungin akatemiaan, joka oli hyvin arvostettu yliopisto. Lehtorit olivat maan huippuja, mutta muuten akatemia oli kuin mikä tahansa yliopisto. Sieltä löytyi opiskelijoita, joilla oli liian hyvä itsetunto...



... sekä kilpailevien yliopistojen maskotteja, jotka yrittivät tehdä opiskelijoiden ja henkilökunnan elämästä helvettiä. Aatos ei vähästä hätkähtänyt ja hän viihtyikin erinomaisesti. Lisäksi hän sulautui muiden kummajaisten joukkoon, eikä kukaan jäänyt tuijottamaan, kun hän käveli ohi.



Hän oli sentään päässyt opiskelemaan unelma-alaansa: teatteritaidetta. Enemmän kuin mitään hän halusi teatterilavojen kirkkaimmaksi tähdeksi. Siksi hän harjoitteli ilmeitä, puhetyylejä ja karismaansa joka ilta vähintään kaksi tuntia.



Opintoihin kuului myös teoriaa, mutta Aatos ei pannut sitä pahakseen. Hän oli kuin sieni ja absorboi kaiken mahdollisen tiedon itseensä. Hän halusi tietää teatteritaiteesta kaiken.



Kun muut surffailivat lärvikirjassa ja lähettivät toisistaan nakukuvia ja typeriä tilapäivityksiä, Aatos kirjoitteli teatteriblogia, arvosteluja ja seurasi suosikkinäyttelijöidensä sirkutuksia.



Aatos panosti opintoihinsa täysillä, ja sen oli huomannut myös hänen lehtorinsa neiti Latvala. Latvala suhtautui vakavasti oppiaineeseensa ja Aatos oli hänen suosikkioppilaansa. Muutamat opiskelijat ja varsinkin opettajat paheksuivat neiti Latvalan ja Aatoksen ystävyyttä, mutta nämä vähät välittivät.



"Luitko arvostelut jo?" neiti Latvala kysyi.
"Kyllä", Aatos vastasi. "Olin samaa mieltä Kummisuutareiden saamasta tuomiosta, mutta Simbeth ei ansainnut sitä ryöpytystä."



"Olen samaa mieltä", lehtori sanoi. "Minusta Mikko Lampileppä oli mainio pääroolissa."
"Niin, lähetin palautetta lehteen", Aatos kertoi. "Saa nähdä mitä sieltä vastataan."
Aatos ja neiti Latvala pelasivat usein shakkia ja puhuivat samalla teatterimaailman tapahtumista.



Aatoksen ei kuitenkaan tarvinnut tyytyä ainoastaan ikäneitojen seuraan. Hän oli alkanut seurustella Jasmin-nimisen tytön kanssa. Jasmin opiskeli samaa pääainetta, muttei ollut yhtä pakkomielteinen teatterin ystävä kuin Aatos.



Niin tai näin, Aatos ja Jasmin olivat onnellisia yhdessä. Heidän seurustelunsa ei ollut kovin vakavaa. Aatos ei suunnitellut menevänsä naimisiin Jasminin kanssa, mutta toisaalta hän ei pitänyt sitä mahdottomana asiana.



Aikanaan selviäisi, olisiko heistä elämänkumppaneiksi.
"Voi Aatos", Jasmin huokaisi, kun he olivat pussailleet puolisen tuntia. "Minä olen myöhässä luennolta."
"Ainakin sinulla on hyvä syy", Aatos hymähti ja yritti olla nauramatta.



Vaikka Aatos oli hyvin innokas teatterin harrastaja, hän ei saanut alalta vastakaikua. Hän oli lähettänyt hakemuksen Simikylän teatteriin ja hakenut avustajan paikkaa kesänäytelmään.



"Olemme pahoillamme, mutta olemme jo palkanneet tarpeeksi avustajia. Ottakaa yhteyttä ensi keväänä."
Aatos huokaisi. Hän pääsi koekuvauksiin vain, jos hakemukseen ei vaadittu kuvaa. Eikä koekuvauksista koskaan edetty pitemmälle.



"Kyllä se siitä, poika", Otso Mäntyniemi sanoi pojalleen puhelimessa.
"Oletko varma?" Aatos kysyi. Toisinaan hän epäili kykyjään ja valintojaan. "Entä jos kukaan ei palkkaa minua? Olenko liian erilainen?"



 "Oma on häpeänsä, jos eivät sinua palkkaa", isä sanoi. "Kyllä vielä löytyy joku, joka osaa arvostaa taitojasi."
"Jos niin sanot", Aatos hymähti.



"Miten sinulla menee Jasminin kanssa?" isä kysyi sitten. "Oletteko kihloissa? Saanko lapsenlapsia?"
"Isä!" Aatos kiljahti ja hänen poskilleen levisi puna.



Aatoksen opiskelut sujuivat ilman isompia nyrjähdyksiä. Hänen kiinnostuksensa teatteria kohtaan vain kasvoi, mikäli mahdollista.



Suhde Jasminin kanssa eteni varsin ruusuisesti, vaikka se olikin arkipäiväistynyt. Yhteisestä tulevaisuudesta oli puhuttu vain ohi mennen. Keskustelut olivat aina jääneet vaille päätöksiä.



Kolmannen opiskeluvuoden aikana päätöksiä sitten tehtiin. Jasmin halusi erota, eikä Aatoksella ollut mitään sitä vastaan. Suhde oli jo pahasti väljähtänyt. Jasminista tuntui, että hän jäi kakkoseksi teatterille, jota Aatos niin rakasti.



Eron jälkeen Aatoksella oli paljon aikaa opiskeluille. Hän kirjoitti opinnäytetyötään, luki viimeisiin tentteihin ja kävi luennoilla, kun ehti. Opiskelujen kannalta hyvä, että erosimme, Aatos ajatteli, vaikkakin haikeana.



"Minä en ymmärrä tätä kuiskaajajuttua", eräs Aatoksen opiskelutoveri sanoi. "Mitä se niin kuin tekee?"
"Annas kun selitän", Aatos sanoi reippaasti ja kertoi kuiskaajista kuin asiantuntija. Koska asiantuntija hän olikin!



Ja ennen kuin kukaan ehti sanoa "kuiskaaja", viimeiset kokeet oli tarkastettu, ja todistuksissa komeili rehtorin allekirjoitus.



Aatos oli valmistunut erinomaisin arvosanoin. Häntä varoiteltiin teatterialan epävarmuudesta, mutta Aatos oli tavalliseen tapaansa luottavainen. Hän jos kuka pääsisi teatterimaailman huipulle!



Hän oli pakkailemassa laukkujaan, kun oveen koputettiin.
"Sisään", Aatos sanoi ja yllättyi käännyttyään katsomaan, kuka tulija oli. "Lehtori Latvala?"



"Hei Aatos", lehtori sanoi. "Onneksi olkoon."
"Kiitos", Aatos sanoi.
"Minä haluaisin sanoa yhden asian", lehtori kertoi.



"En tiedä, onko tätä järkevää sanoa, mutta tämän on ehkä viimeinen tilaisuuteni", lehtori jatkoi ja oli sitten hiljaa.
"No?" Aatos kysyi, kun asiaa ei kuulunut.
"Aatos", lehtori sanoi, "minä olen rakastunut sinuun!"



"MITÄ?" Aatos kiljahti ja hypähti.
"Anteeksi", lehtori sanoi ja käveli huoneen toiselle laidalle posket hehkuen. "Tiedän, ettei minun olisi pitänyt kertoa."



"Ei kun", Aatos puuttui puheeseen ja käveli lehtorin luo. "En vain osannut odottaa tuota. Hyvä, että kerroit."
"Hyvä?" lehtori katsoi Aatosta kysyvästi.
"Minullakin on tunteita sinua kohtaan", Aatos tunnusti.



"Ihanko totta?" lehtori kysyi.
"Kuka voisi olla ihastumatta noin kauniiseen ja fiksuun naiseen?" Aatos vastasi kysymyksellä. "Olen pitänyt tunteeni taka-alalla, koska luulin, etteivät ne saisi vastakaikua."



"Voi Aatos", lehtori huokaisi. "Minä ajattelin samoin."
Sitten Aatos suuteli lehtoria. Tunteet, jotka hän oli yrittänyt unohtaa, iskivät nuoren miehen sydämeen kuin hyökyaalto.



"Voi lehtori", Aatos henkäisi.
"Aatos", lehtori sanoi, "minulla on nimikin. Kutsu minua Kareniksi."
"Niin tietysti", Aatos sanoi ja suuteli Karenia uudestaan. Ja uudestaan...


***


Ihanan imelä loppu : DDDDD
Osa on tosiaan aika lyhyt, mutta niin sen piti ollakin. Juonikaan ei ole mikään älyttömän syvällinen, mutta eiköhän sekin kehity. Ja vaihdan tosiaan lehtorin nimen, koska en aio kertoa simistä nimeltä lehtori : DD
Ja lehtori - siis Karen - on olevinaan n. 30-vuotias, eli kymmenisen vuotta Aatosta vanhempi.

En ole käyttänyt koodeja tai hackeja : )
Paitsi osta-kotona-naulakkoa. Mutta muuta en.

Että sellaista. Alan kirjoittaa jatkoa sitten kun saan Ala-Tuuheloiden seuraavan osan ulos ; ))


(( Sivulaatikossa ei näy enää Chikikan kirjoittamia osia, mutta en ole poistanut niitä. Otin ne vain pois näkyvistä ettei kukaan mene sekaisin ; ) ))