Vihdoin ja viimein osa valmiina. Ja se on aika lyhyt, ja aika kuluu nopsaan (mutta jos se ei kuluisi, minulla kestäisi vieläkin kauemmin osien kanssa, ja se ei olisi kivaa kenenkään kannalta) :--P

***

Mäntyniemien viisihenkisen perheen elämä jatkui tutuilla raiteilla. Aatos etsi yhä kunnollista työtä, Karen jumitti kotiäitinä ja lapset sen kun kasvoivat.



Ja voi kuinka he kasvoivat! Kaisa oli kaksosista ärhäkämpi. Hän ei arkaillut sanoa mielipiteitään asiasta kuin asiasta. Vanhempien hermot olivat usein tiukilla, kun pikkuneiti halusi tahtonsa läpi.



Sami oli sopuisampi ja oikea nero (ainakin Aatoksen mielestä). Isä ja poika viihtyivät hyvin yhdessä, ja Sami ehtikin oppimaan monenlaista isänsä kanssa.



Liina oli jo aloittanut koulunkäynnin. Viikonloppuisin ja koulun jälkeen hän viihtyi itsekseen kotosalla. Ei hän oikeastaan kaivannutkaan ystäviä; kirjat riittivät hänelle ajanvietteeksi.



Eräänä päivänä ovikello soi, ja Liina meni avaamaan. Ovella seisoi tyttö, joka oli tullut tapaamaan juuri Liinaa.
"Kaverini väittivät, etten uskalla soittaa teidän ovikelloanne", tyttö sanoi. "Mutta uskalsin."



"Jaa", Liina sanoi hämillään.
"Heidän mielestään olet outo tyyppi, mutta minusta olet ok", tyttö sanoi. "Minä olen muuten Jessi. Leikitäänkö jotain?"
"Öö, vaikka", Liina sanoi yhä hämääntyneempänä.



Jessistä tuli kuitenkin hänen paras ystävänsä. Tytöt viettivät paljon aikaa yhdessä, eikä Jessiä kiinnostanut enää vanhojen kavereidensa seura.



Jessi tykkäsi myös Liinan pikkusisaruksista, ja varsinkin Kaisa oli hänen mieleensä. Taapero oli suorastaan riemastuttava hullunkurisine vaatimuksineen.



Karenilla riitti aikaa molempien taaperoiden opettamiseen. Hän opetti näitä vuorotellen niin, että molemmat oppivat kaikki samat taidot.



Asia helpottui, kun hän löysi marketin alelaarista Joka muksun taikamönjää, joka kummasti paransi oppimis- ja keskittymiskykyä.



Sitten tapahtui jotain kauan odotettua. Aatos sai vihdoin oikeita töitä! Hänet oli valittu uuden tv-sarjaan varsin suureen rooliin. Sarjaa esitettäisiin jokaisena arkipäivänä, joten Aatoksella riitti hommaa.



Aatos näytteli sirkuksen mukana kiertänyttä pelleä, joka palaa kotiin vuosien jälkeen. Kotona kaikki oli muuttunut, ja sirkusmenneisyys toi oman mausteensa draamaan. Sarjasta odotettiin menestystä.



Siksi hän ehtikin näkemään lapsiaan vain kummallisina aikoina: myöhään illalla ja aamunkoitteessa.
"Isi", Kaisa sanoi eräänä tällaisena aamuna. "Miksi menet näin aikaisin?"



"Koska isillä on nyt kunnon työpaikka", Aatos selitti tohkeissaan. "Sitten isi saa paljon rahaa ja meillä kaikilla on parempi olla."
"Saanko uuden kanikupolin? Sellaisen karvaisen?" Kaisa kysyi innoissaan.
"Katsotaan", sanoi Aatos.



Karen oli sen sijaan kotona. Hän kaitsi lapsia ja siivosi heidän jälkiään minkä ehti. Se oli uuvuttavaa hommaa, ja Karen odotti pääsevänsä taas töihin.



Hän rakasti hetkiä jolloin lapset olivat nukkumassa, pyykit kuivumassa ja paikat puhtaina. Silloin hän saattoi rentoutua, katsoa riemukkaita keskusteluohjelmia ja unohtaa hetkeksi arkiset huolensa.



Jos Aatoksella ei tahtonut riittää aikaa lapsilleen, myös avioelämä oli tiukilla. Karen kaipasi aikoja, joina hän sai olla kahden Aatoksen kanssa ja kummallakaan ei ollut kiire mihinkään. Tulisiko se aika joskus takaisin?



Ei ainakaan hetkeen. Aatos jatkoi seuraavat vuodet tv-sarjassaan ja oli paljon poissa kotoa. Lapset sen kun kasvoivat ja Karen oli yhä kotosalla.



Kaisa ja Samikin olivat vihdoin kouluiässä. Kaisasta oli tullut varsinainen prinsessa. Hän suorastaan rakasti tylliin tälläytymistä ja uusien kampauksien kehittelemistä. Hänellä oli laaja ystäväpiiri, joka janosi Kaisan tyylivinkkejä.



Sami oli taas Liinan tavoin syrjään vetäytyvää tyyppiä, jonka suosikkiajanvietettä olivat kirjat. Sami halusi tulla mahdollisimman viisaaksi, joten hän luki lakkaamatta jotakin.



"Onhan se", Kaisa vastasi ystävälleen, joka oli kysynyt olisiko permanentti muodissa syksyllä.
"Voi Kaisa", ystävä sanoi. "Olet niin paras!"
"Niin kai sitten", Kaisa sanoi iloisesti.



"Nyt minun on aivan pakko saada permanentti syntymäpäivälahjaksi, koska muuten en mitenkään kehtaa mennä kouluun!" ystävä intoili.
"Ja vihreät raidat otsatukassa", Kaisa kertoi. "Ne ovat myös tulossa muotiin."



"Minä sekoan!" ystävä hihkaisi. "On niin upeaa tuntea noin muotitietoinen ihminen!"
"Niinhän se on", Kaisa sanoi. "Voin lainata sinulle muotilehtiäni."



Aatos oli laskenut, että hänen rahansa riittäisivät hyvin lasten yksityiskouluun. Jonkin aikaa olisi elettävä makaronilla ja näkkileivällä, mutta lasten koulutus oli tärkeämpää. Yksityiskouluun pääsystä huolehtiminen jäi kuitenkin Karenin huoleksi, koska Aatos oli aina töissä.



"Olet matkustellut hurjasti", Karen huokaisi keskustellessaan rehtorin kanssa. "Kerro vielä siitä korallisaaresta!"
Hän flirttaili estoitta rehtorin kanssa. Oli kulunut jo hetkonen siitä, kun yksikään mies oli katsellut häntä sillä tavalla.



"Niin", rehtori tuumaili. "Siitähän riittääkin kerrottavaa."
Flirtti oli viatonta, eikä jatkunut sitä iltaa pitemmälle, mutta Karenista oli ihanaa tuntea itsensä viehättäväksi. Ja lapsetkin pääsivät parempaan kouluun!



Uudessa koulussa lapset saivat läjöittäin läksyjä, joita Sami teki mielellään. Kaisaa ei moinen ollut kiinnostanut vanhassakaan opinahjossa, joten hänen arvosanansa olivat luokan häntäpäässä. Liinasta koulunkäynti oli ihan kivaa, joten hän sai mukiinmeneviä arvosanoja.



Kotona hän leikki omissa oloissaan, jos Jessi ei ollut paikalla. Nyt kun he kävivät eri kouluja, he tapasivat harvemmin kuin ennen.



Myöskään Kaisa ei tavannut ystäviään niin usein. Läksyt eivät niinkään vieneet aikaa (koska ne harvemmin tehtiin), mutta vaativammat oppitunnit uuvuttivat tytön niin, että hän painui pehkuihin jo alkuillan lastenohjelmien jälkeen.



Pian koulun vaihdon jälkeen Karen palasi työelämään. Hän sai pestin ala-asteen opettajana siinä koulussa, jossa hänen lapsensa olivat aiemmin opiskelleet.



"Isä", Liina sanoi varovasti. "Kuule kun Jessin perhe on menossa huvipuistoon ensi viikonloppuna ja mietin, että voisin mennä mukaan."
"Paljonko se maksaa?" Aatos kysyi.



Sitä Liina oli pelännytkin. "Sisäänpääsylippu on viisikymppiä. Ja sitten pitäisi syödä jotain..."
Aatos huokaisi. "Kulta, ei meillä ole sellaisia rahoja. Teidän koulumaksunne ovat aika suuret. Suuremmat ku"
"Mutta isä", Liina yritti, vaikka tiesi, ettei saisi isänsä mieltä muuttumaan.



"Yritä ymmärtää Liina", Aatos sanoi painokkaasti. "Me elämme vaikeita aikoja. Ei yksi meistä voi huvitella, kun muut säästävät. Asiaan tulee muutos, kunhan tv-sarjani DVD julkaistaan."
"Niin kai", Liina sanoi pettyneesti.



Viikonloppuna Kaisakin kokeili onneaan. "Isukki! Minä tarvitsen rahaa. Minun on pakko saada uusi meikkipää, kaikilla muillakin on!"
Aatos huoahti. "Jos kaikilla muilla kerran on sellainen, mikset lainaa heiltä?"



"Ei meikkipäätä voi lainata!" Kaisa kiljahti kuin isä olisi ehdottanut jotain pöyristyttävän typerää. "Jokaisella on oltava oma!"
"No sitten sinä et voi saada sellaista", Aatos totesi.



"Tuo on epäreilua!" Kaisa kivahti suuttuneena.
"Katsotaan jouluna", Aatos sanoi välttelevästi. "Syntymäpäiväsikin oli juuri..."
"Jouluunhan on vielä puoli vuotta!" Kaisa kauhistui. "Eivät meikkipäät ole silloin muodissa!"



Karen jatkoi flirttailua muiden miesten kanssa. Hän toi toisinaan töistä työkavereitaan, joiden kanssa hän katsoi televisiota tai jutteli. Koskaan ei tapahtunut mitään flirttiö romanttisempaa, mutta joskus se oli lähellä.



"Karen, mitä sinä oikein haluat?" eräs työkaveri kysyi, kun Karen oli torjunut suuteluyrityksen. "Miksi kutsuit minut tänne jos et halua?"
"Haluan vain ikäistäni seuraa", Karen selitti. "Siinä kaikki. Olen uskollinen aviomiehelleni. Meillä on vain vähän huonompi vaihe."



Kun isältä ei saanut taskurahoja, lasten oli keksittävä jotain. Liina luki sanomalehdestä lapsesta, joka oli tienannut sievoisen summan myymällä itse valmistamaansa mehua.



Niinpä Liina hankki viimeisillä rahoillaan kasan sitruunoita ja sokeripaketin. Hän rakensi löytämistään laudanpätkistä pienen kojun, jonka hän pystytti postilaatikon viereen. Sitruunamehun valmistus vaati harjoittelua, mutta lopulta koostumus oli suotuisa.



Asiakkaitakin löytyi. Mäntyharjujen koti oli suositun kävelyreitin varrella, ja varsinkin eläkeläisiä kiinnosti virkistys kävelylenkin päättteeksi.
"Hienoa, että noinkin nuorella ihmisellä riittää intoa rehelliseen työhön", eräskin taatto ilahtui.



"Tosi kelpoa tämä juomasi", eräs nuorempi asiakas kehui. "Suosittelen tätä kaikille kavereilleni!"
Sen jälkeen asiakkaita riitti jonoksi asti, ja Mäntyharjun lasten taskut täyttyivät kolikoista. Lapset istuivat kojussa vuoropäivinä. Liina pääsi huvipuistoon, Kaisa sai meikkipäänsä ja Sami kasan kirjoja.


***


Kesti ihan tajuttoman kauan. Anteeksi :(

Lasten vaatteet ovat ne, joihin lapset kasvoivat :D En aio tälle perheelle ostaa vaatteita (ainakaan huijausnaulakolla), eikä minulla taida olla tonttia, josta ostaa vaatteita. Joten olkoon noissa. Ihan hyvä että joku joskus käyttää lohikäärmeasua : D

Ja lol, asensin pelin uudestaan kesken osan kuvaamisen ja jotenkin feilasin. Tai siis, menin perheeseen silloin ladatut vilkkuivat sinisinä. Epähuomiossa tallensin... Joten jouduin vähän sisustelemaan uusiksi. Ikkunat ovat esim. saattaneet vaihtaa paikka yms. Mutta ehkä siihen ei kiinnittänyt huomiota ennen kuin sanoin?

Aatos tuntuu jäävän jotenkin taka-alalle :C
Toivottavasti saan asian korjattua seuraavassa osassa... Joka on muuten viimeinen, jonka aion tehdä. Lapset ovat teinejä ja pääsevät äänestykseen!

Teineille on hauskempaa keksiä hauskoja juttuja, joten eiköhän seuraava osa ilmesty nopeammin kuin tämä (*sormet ristissä*)

Ja loppuun pohjapiirros talosta tällä hetkellä:



(Muutoksia tullee... Koska eiväthän teinit voi asua samassa huoneessa?)

***