Lasten saapumisen johdosta täytyi taloon rakentaa toinen kerros. Lastenhuoneesta tehtiin avara, jotta heidän olisi vähän kasvettuaankin helppo liikkua siellä.



Rakkautta riitti kaksosille. Niin paljon, että molemmat vanhemmat joutuivat tinkimään työpäivistään ja taitojen opetteluista. Onneksi Aatos oli jo kiivennyt oman uraportaansa huipulle, joten hänellä oli aikaa runsaasti lapsilleen.



Arvelle tätä aikaa ei kuitenkaan ollut tarpeeksi. Nuori lintu oli alkanut muutenkin käyttäytymään omituisesti, se saattoi syödä kolminkertaisen määrän ruokaa painoonsa nähden ja joskus se vain pysähtyi. Jane pelkäsi sen johtuneen linnun vähentyneestä huolenpidosta, joten päätti lopulta raskain mielin päästää Arven vapaaksi.




Aatos löysi nopeasti uuden ystävän välillä tontilla vierailevasta sudesta. Hän oli kuullut huhuja siitä, miten moisen suden purema teki kummia keholle, jotkut jopa puhuivat muuttumisesta ihmissudeksi… Muutenkin kiinnostuneena kaikesta yliluonnollisesta Aatos näki susissa mahdollisuuden avata uusia ovia maailmaan, josta ei vielä tiedetty paljoakaan.



Hovimestari Ravi oli yllättäen osoittautunut kultaakin kalliimmaksi avuksi lastenhoidon saralla. Usein Aatos ja Jane saattoivat huomata lähtiessään hakemaan vauvaansa syötettäväksi että Ravi oli jo hoitanut sen heidän puolestaan. Silti kuin ihmeen kaupalla talo pysyi yhtä puhtaana kuin ennenkin. Niinpä Aatos ja Jane tyytyivät vain vaihtamaan keskenään kummastelevia katseita sen sijaan että olisivat tosissaan huolestuneet.



Mitä aviopari ei huomannut, oli se, millaisen yhteyden Ravi oli lyhyessä ajassa ehtinyt muodostaa vauvojen ja itsensä välille. Tapa, jolla Ravi vauvoja katsoi… Siinä oli jotain selkäpiitä karmivaa.



Ennen pitkää koittikin jo kaksospoikien syntymäpäivät. Aika kiiti silmien edessä ja nyt oli heidän aikansa kohdata taaperoikä.



Kuutti…



…ja Joakim. Pojista selvästi pystyy huomaamaan sukulaisuuden, sen verran samannäköisiä pojat ovat.



Ehkä kolmas tulokas olisikin eri näköinen? Janelle raskaus tuli yllätyksenä, kuten koko perheelle, mutta uusi lapsi otettiin välittömästi lämpimästi vastaan. Jane haaveili tytöstä, sillä vaikka pojat olivatkin ihania ja touhukkaita, halusi hän saada jonkun jota pukea prinsessaksi ja jonka hiuksia laittaa.



Elämä muuttui Mäntyniemien taloudessa nopeasti hektiseksi. Taaperoita yritettiin parhaan mukaan opettaa kävelemään ja puhumaan, ja samaan aikaan Janen aamupahoinvoinnit vain yltyivät.



Onneksi hovimestari oli jälleen läsnä tarjoamassa avustavaa kättään lasten kasvatuksessa…



Sitä apua todella tarvittiin, nimittäin pian oli jo aika uuden vauvan saapua maailmaan.



Uusin tulokas, tyttö, sai nimekseen Inkeri ja peri näennäisesti kaiken isältään ihoa, silmiä ja hiusten väriä myöten.



Samana iltana tuli poikien aika kasvaa.



Kuutti…



…ja Joakim. Taaperoina hyvin samannäköisistä pojista alkoi hiljalleen tulla oman näköisiään. Molemmat olivat kuitenkin perineet isänsä nenän, josta heidät erotti selvästi veljeksiksi.



Pojat eivät voineet enää asua samassa huoneessa Inkerin kanssa, joka saattoi huonona päivänä itkeä kolmesti yössä. He saivat vihreäsävytteisen kaksion, jonka toisella puolella olivat sängyt ja toisella pöydät läksyjen tekoa varten. Paljon luovuutta jo taaperoina keränneet pojat saivat sekä viulun että mikrofonin, joilla purkaa luovuuttaan.



Talo alkoi käydä isoksi. Aatoksen oli vaikea muistaa, miltä se näytti kun hän ensimmäisen kerran oli jalkansa tontille asettanut. Hän tunsi suurta ylpeyttä: omin avuin hän oli noussut naapuruston huonovaraisimmasta rikkaimpien joukkoon. Tekemällä rakastamaansa työtä.



Lisäksi hän oli saanut ihanamman perheen kuin oli ikinä osannut odottaa. Hän oli kehittänyt salaa kiintymyksen Inkeriin, ja vaikka ajatuksissaankin kielsi kaiken suosimisen, niin täytyi hänen myöntää kohtelevansa tyttöä rakastavammin kuin poikia koskaan.



Ja niin pojat aloittivat koulunkäynninkin. Aatos katsoi ikkunasta, kuinka kaksoset kapusivat koulubussin leveimmät hymyt kasvoillaan, ja mietti, miten ilme muuttuisi takaisin tullessa. Hän pelkäsi, miten muut lapset suhtautuisivat kahteen vihreään poikaan, ja miten heidän suhtautumisensa vaikuttaisi hänen lapsiinsa.



Aatos ei voinut suoda samanlaista lapsuutta lapsilleen kuin itselleen ja niinpä heti poikien kadotessa bussin kyytiin, Aatos tarttui puhelimeen.
“Hei, voisitko yhdistää Koivusataman yksityiskoulun rehtorille? Kiitos.”



Kun pojat sitten palasivat koulusta kello kolme näky hämmästytti Janenkin. Ei vain Kuutti vaan myös Joakim oli tuonut kaverin mukaansa koulusta kotiin, eivätkä kyseiset lapset tuntuneet katsovan hänen vihreitä poikiaan yhtään tavallista pidempään. Ei itkua, ei “en mene enää takaisin” uhkauksia, toisin kuin Aatos oli lupaillut.



Silti yksityiskoulun rehtori saapui kuten sovittua, kyseenalaisen näköisenä. Aatos kohotti näylle kulmiaan, mutta ilmeisesti Koivusataman vanhukset tekivät kaikkensa näyttääkseen nuorekkailta oli ikä mikä hyvänsä.



Hän tervehti miestä lyhyesti ja he vaihtoivat pakolliset muodollisuudet. Vaikka rehtori oli oikein hienotunteinen, näki Aatos silmäkulmastaan tämän hämmentyneen ilmeen. Mahtoi olla hankalaa ymmärtää, miten vihreä hyvä noita oli onnistunut hankkimaan upean kodin ja tarpeeksi varoja yksityiskoulun opiskelua varten.



Houkutus oli kova, mutta Aatos hillitsi itsensä. Hän olisi yksinkertaisella loitsulla kyennyt saamaan poikansa sisään kolmessa minuutissa, ilman talokierroksia ja päivällisiä. Hän oli kuitenkin päässyt niin pitkälle elämässä omin avuin, ettei hän vain kyennyt fuskaamaan nyt.



Kova työ tuotti lopulta tulosta, ja murrettuaan paitsi rehtorin ennakkoluulot ja yksityiskoulun portit, mies näytti jopa pitävän Aatoksesta. Kun tämä myöhemmin toivotti pojat tervetulleiksi kouluunsa, miehen äänestä kuulsi läpi kunnioitus.



Oli Inkerinkin aika kohdata taaperuuden ilot. Samaan aikaan Jane tunsi olonsa sekä onnelliseksi että haikeaksi; onnelliseksi, sillä nyt hän saattoi kunnolla alkaa tavoittelemaan haavettaan rikollisuuden vastustajana; haikeaksi, sillä hän suri sitä, että Inkeri oli mahdollisesti viimeinen hänen lapsistaan. Aatos painosti heitä jatkuvasti hankkimaan lisää, ja vaikka Jane rakastikin jokaista lastaan koko sydämestään, ei hän ollut koskaan haaveillut suurperheestä.



Veljesten tapaan myös Inkeri peri isänsä nenän ja veljesten tapaan hänkin oli oikein suloinen näky.

- - - - - - - - -

pientä infopakettia: jane tuli raskaaksi uudestaan vahingossa risky woohoolla (mutta kaavailin kyllä muutenkin uutta lasta), arpi oikeasti lagitti ja bugitti aika pahasti, joten vapautin sen oikeastaan sen takia... & yritin oikeasti loihtia reksin aatoksen kaveriks, mut vaikka se teki taian jne, se ei kuitenkaan onnistunut? :D kelasin, et peli ei vaan mahdollista sitä ja annoin olla. mut sinne meni vaivalla hankittuja loitsuaineksia!

nähdään taas :)