Pari alkusanaa: Tämä osa on sitten lyhyempääkin lyhyempi. Oli kamala kiire saada tämä valmiiksi, ja oli karsittava paljon tekstiä ja kuvia jotta saisin tämän nopeasti julkaistavaksi. Toivottavasti ette hautaa minua elävältä sen takia :D Ensi osasta tulee enemmän panostettu. Kiitos ihan hirveesti että annoitte minun muuten vielä yrittää... En tyri tätä nyt :)! Hyviä lukuhetkiä.
Photobucket

Siinä hän seisoi. Vilkaisi ohimennen pois ajavaa taksia, ja huokaisi syvään. Liina oli ollut erossa perheestään vasta vähän aikaa, mutta ikävä oli jo kova. Tyttö osasi vain toivoa, että ajan myötä huoli äidistä, isästä ja sisaruksista laantuisi.
"Kyllä minä pärjään", Liina uskotteli itselleen katsellessaan ympärilleen. Metsää näkyi ainakin, jossei muuta.

Photobucket

Rohkein askelin ryhtyi Liina kävelemään määrätietoisesti katseeseensa napannutta pientä mökkiä. Olisiko tämä todellakin se, mihin hän oli sijoittanut rahansa? Pieni, vaatimaton koppero, jonne tuskin mahtui sisään?
"Uskallankohan sittenkään astua sisään", Liina mutisi epäröiden. Vielä voisi kääntyä takaisin.. vai voisiko? "Äh, mitä minä huolehdin... Kyllä tuo pieni talo näyttää ihan... öh, asuttavalta."

Photobucket

Liinan taskussa pitelemä lukko kävi oveen, ja niin hän astui sisään. Itse asiassa, talo ei sisäpuolelta näyttänyt kummoisemmalta. Parkettilattia, kiviseinät sekä pari huonekalua - ei paha!
"Kyllä tämä tästä", Liina tuumi ja katseli ympärilleen. Kirjahylly, sänky, wc-pytty ja suihku, jääkaappi, uuni ja maalausteline - voisiko enempää pyytää?

Photobucket

Koska Liina vihdoin asui omillaan, oli hänen hoidettava kaikki itse ja hyväksyttävä täysi vastuu laskuista, ruoasta ja kodin kunnossapidosta. Myös opiskelusta. Mutta siitä hän nauttikin. Liina päivän päätteeksi tarttui oikein mielellään kirjaan, ja selasi sitä yömyöhään saakka. Koulu meni hänen osaltaan tietenkin hyvin.

Photobucket

Päivät kuitenkin kuluivat tavalliseen tapaan, eikä Liinan elämässä tapahtunut mitään sen kummoisempaa. Hän hoiti talouttaan, opiskeli, siivosi ja mietti tulevaa. Mitä se toisikaan tulessaan tälle neitoselle? Liinan tulevaisuuden määritys olisi kuin heittelisi noppaa - vaihtoehtoja oli monia, niin suuria kuin pieniäkin. Mutta tämä tyttö oli päättänyt elää hetkessä, päivä kerrallaan.

Photobucket Photobucket

Liina oli päättänyt nauttia loppusyksyn päivistä Haaverlaakson, naapuruston jossa hän nykyään asusti, lammen luona. Siellä oli menoa ja paljon muita simejä, joita Liina saattoi tutkiskella. Oli outoa tavata hieman erilaista väkeä, kuin äidin ja isän luona. Siellä ainoat naamat jotka häntä saattoi jossain määrin kiinnostaa kuuluivat veljelle ja siskolle. Voi, kuinka hän ikävöikään heitä!


Photobucket

Liina sai pian huomata, ettei pelkkä opiskelu kuitannut laskuja. Hänen löysikin pian itsensä etsimästä osa-aikaisia töitä. Neuvoteltuaan Tanssiopiston esimiehen kanssa, he sopivat Liinan saavan avustaa paria tanssinopettajaa viikonloppuisin. Se sopi Liinalle mainiosti, ja elämä tuntui hymyilevän tytölle.

Photobucket

Kirjojen lukemisen ja töiden ohella Liina myös kiinnostui maalaamisesta. Hän kehittyikin lajissa nopeasti, ja pian olivatkin hänen pienen asuntonsa seinät täynnä kauniita amatööritauluja. Ei mennyt paljoa aikaa, kun Liina vihdoin sai itse asettua palavien kynttilöiden eteen ja toivoa jotakin mukavaa aikuiselolta...