Kuva%20001-normal.jpg

Heljä tiesi, että hänen oli kutsuttava Valto luokseen ja kerrottava tälle, mitä tuleman piti. Pienen hetken hän mietti, jospa sittenkin vain jättäisi kertomatta ja kasvattaisi lapsen aivan itse. Mihin hän Valtoa muka tarvitsi? Hän ei ollut mikään avuton neitokainen.

Mutta sitten kun hän ajatteli hieman lisää, hän tuli siihen tulokseen, ettei salailu olisi reilua Valton lisäksi myöskään lapsen kannalta. Mitä sitten, kun pikkuinen alkaisi kysellä? Ei hän halunnut kutoa ympärilleen sotkuista valheiden verkkoa, johon sitten lopulta kompastuisi, ja pahimmassa tapauksessa jäisi sen vuoksi lapsensa hylkäämäksi.

 

Kuva%20002-normal.jpg

Eikä hänellä ollut edes töitä. Jostain syystä mikään stadion, jonne hän soitti, ei halunnut palkata häntä, vaikka hän oli valmistunut juuri yliopistosta kehuttuna ja erinomaisin arvosanoin, ja antoi ymmärtää olevansa valmis paiskimaan töitä vaikka kellon ympäri.

”Olisihan kiva palkata sinut, mutta…” mumistiin linjan toisessa päässä jälleen kerran, ja ennen kuin Heljä ehti avata suutaan yrittääkseen saada heidät vakuuttuneeksi erinomaisuudestaan, luuri paiskattiin hänen korvaansa.

”Mutta lehdessäkin oli työpaikkailmoitus!” hän puuskahti ja laski hänkin kuulokkeen. ”Olisi reilua ottaa minut edes haastatteluun. Ihan ihme touhua!”

 

Kuva%20003-normal.jpg

Valto-jutun hän halusi kuitenkin pois päiväjärjestyksestä. Miehellä olisi aikaa sulatella asiaa, sillä tämä oli hieman Heljää nuorempi, ja hänellä oli vielä joitain kuukausia jäljellä yliopistolla.

Heljä kutsui Valton käymään luonaan. Tämä kuulosti ilahtuneelta hänen yhteydenotostaan ja suostui tapaamiseen uteliaana. Kun mies sitten saapui Heljän kotiovelle, hän kaappasi tämän oikopäätä syleilyynsä.

”Hei, annas nyt olla! En minä ole vielä kokonaan sinulle anteeksi antanut!”

”Ai niin… Juu… Sori.”

 

Kuva%20004-normal.jpg

Heljä kutsui Valton sisään ja istutti hänet alas.

”Taidat arvatakin, mitä asiaa minulla oli”, hän totesi ja silitti kevyesti vatsaansa. Valto katsoi sitä. Hänen hoksottimensa tuntuivat käyvän hitaalla.

”Minä siis olen raskaana”, Heljä vihjaisi. ”Siitä viimekertaisesta, muistat kai.”

Valto oli huvittavan näköinen jäljitellessään kultakalaa ja yrittäessään saada sanaa suustaan.

 

Kuva%20005-normal.jpg

”Sano nyt jotain!” Heljä patisti, kun Valto ei ollut minuuttiin sanonut yhtään mitään.

”Minä… Tuota… En tiedä mitä sanoa. Vau. Kai. En ihan odottanut… Tai siis, kai olet jo alkanut hankkia tykötarpeita? Niin kuin vaatteita, rattaat, leluja ja sen sellaista?”

”Sinä siis haluat, että me pidämme sen?” Heljä kysyi.

 

Kuva%20006-normal.jpg

”Tietysti”, Valto vastasi. ”Etkö sinä sitten?”

”Kyllä! Minä vain varmistin.”

”Mutta miten sinä tulet pärjäämään täällä? Ilman apua? Oletko saanut jo työpaikan?”

Heljä pudisti päätään. ”Se on tuskallista. Kaupungin stadioneilla tuntuu olevan jotain minua vastaan.”

”No niinpä tietysti”, Valto puuskahti. ”Se saamarin ämmä.”

 

Kuva%20007-normal.jpg

”Mitä nyt? Kenestä oikein puhut?”

”No Ninnihän valmistui sinua ennen. Hänen isänsä on joku iso kiho, joka sattuu omistamaan kaikki kaupungin stadionit. Ninni on tietysti saanut töitä saman tien ja vaikeuttaa sinun työnhakuasi. Ette muistaakseni olleet ylimpiä ystäviä yliopistossa.”

”Hah! Vai että sillä tavalla”, Heljä mumisi.

”Mutta älä välitä! Minä muutan tänne sinun avuksesi. Hankin työpaikan jostain ja elätän sinut ja lapsemme”, Valto intoili, ja Heljä joutui hieman toppuuttelemaan häntä.

 

Kuva%20008-normal.jpg

”Sinulla on opinnot vielä aika pahasti kesken. Oletko ihan varma, että viimeisen vuoden suorittamisen sijaan jäisit tänne tekemään hanttihommia?”

”Minä olen sen sinulle velkaa”, Valto sanoi. ”Haluan ansaita luottamuksesi takaisin. Saanko?” hän kysyi, siirtyi Heljän viereen ja veti naisen kainaloonsa. He olivat hetken hiljaa. Heljän oli yhtäkkiä mukavan lämmin olo.

”Lapselle tulee kyllä minun nimeni”, hän mumisi. ”Mäntyniemi kuulostaa paljon paremmalta kuin Saavalainen, ei millään pahalla.”

”Totta kai. Se käy kyllä.”

*** *** *** *** ***

Kuva%20014-normal.jpg

Valto asettui nopeasti taloksi. Toisen aikuisen auttava käsipari teki Heljän elämän niin helpoksi, että välillä hänestä tuntui, kuin hän asuisi hotellissa. Valto teki kaikkensa ollakseen mahdollisimman vähän vaivaksi, ja välillä Heljä oli jopa vaivaantunut miehen huomaavaisuudesta. Hän toivoi, että Valto osaisi olla kuten kotonaan, sillä hänenkin kotinsa Heljän vaatimaton kämppä nyt oli.

 

Kuva%20016-normal.jpg

Valto oli saanut töitä merentutkimusalalta, ja vaikka palkkataso ei päätä huimannut, hän onnistui tuomaan sillä leivän pöytään sekä Heljälle että itselleen. Heljä oli silti huolissaan. Miten heidän sitten kävisi, kun olisi vielä kolmaskin suu ruokittavana? Hänen olisi pakko etsiä työpaikka, vaikkei unelmauralleen pääsisi. Ei kenties koskaan…

Että hän vihasi Ninniä.

 

Kuva%20015-normal.jpg

Kukaan ei tietenkään palkkaisi häntä nyt, kun raskaus oli pitkällä, eikä hän mitään järkevää työtä pystyisi pallomahansa kanssa tekemään, joten mietintäaikaa oli. Ehkä tanssinopettajan pesti olisi mielenkiintoinen? Ainakin hän saisi liikkua. Jaah…

Äh. Hän miettisi asiaa myöhemmin. Nyt otti liikaa päähän.

Kuva%20017-normal.jpg

Kuukaudet kuluivat nopeammin kuin hän tajusikaan. Valton läsnäolo oli lakannut mietityttämästä häntä ajat sitten, nyt mies kuului jo kalustoon samalla lailla kuin Heljän kulunut sohvakin. Heljä myönsi jopa tuntevansa olonsa mukavaksi Valton kanssa. Tämä jaksoi aina olla kiinnostunut hänen ja vauvan asioista, vaikka takana olisi ollut pitkä ja uuvuttava työpäivä. Heljä arvosti sitä. Hän ei ollut varma, pystyisikö enää luottamaan Valtoon niin paljon, että voisi harkita uudelleen suhteeseen ryhtymistä, mutta toistaiseksi asiat olivat hänen mielestään mallillaan. Valtokaan ei ollut ottanut asiaa puheeksi, eikä Heljä aikonut avata sitä turhan päiten. 

 

Kuva%20019-normal.jpg

Pienistä asioista Heljä kuitenkin huomasi, että Valto kaipasi hänen lähelleen. Mies nukkui hänen sängyssään, koska Heljällä ei ollut varaa ylimääräiseen sänkyyn eikä hän hennonut antaa tämän nukkua kovalla sohvalla. Kun Valto uskoi Heljän nukahtaneen, hän hivuttautui varovasti mahdollisimman lähelle naista. Heljä huomasi sen, muttei siirtynyt kauemmas. Lämmin keho omaa vasten tuntui mukavalta.

 

Kuva%20026-normal.jpg

Yhtenä yönä hän kuitenkin heräsi ennen aikojaan omituiseen vatsakipuun. Valto kavahti heti kauemmas, kun hän kömpi ylös sängystä. Ihan kuin pahanteossa ollut pikkupoika.

”Onko kaikki hyvin?” tämä kysyi Heljältä unen samentamalla äänellä. Heljä ei heti vastannut. Hän tunnusteli lakanaansa ja pyjamanhousujaan. Ne olivat läpimärät.

 

Kuva%20027-normal.jpg

Ennen kuin hän ehti pyytää Valtoa soittamaan ambulanssia, supistukset iskivät salaman lailla. Valtosta ei juuri ollut apua, tämä vain säikkyi ja ryntäili ympäri asuntoa yrittäen keksiä, miten Heljän oloa voisi parantaa. Heljä pystyi keskittymään vain kipuun. Kohta se on ohi, hän vakuutteli itselleen, aivan kohta… Tämä on sen arvoista… Pakko olla.

Lopulta Valto tajusi soittaa hätänumeroon, ja yön pimeydessä heidät molemmat kiidätettiin sairaalaan.

*** *** *** *** ***

 

Kuva%20029-normal.jpgKuva%20030-normal.jpg

Sellaista yllätystä Heljä ei ollut osannut ollenkaan odottaa. Ei vain yhtä, vaan peräti kaksi kaunista lasta! Tilanne tietysti asetti omat haasteensa, esimerkiksi sen, että perhe tarvitsisi kipeästi suuremman talon. Sitä Heljä ei kuitenkaan osannut sen kummemmin murehtia katsellessaan viattomia olentoja, jotka jokeltelivat kehdoissaan. Hän ja Valto olivat yhdessä valinneet nimet. Valto oli ollut myöntyväinen hänen ehdotuksiinsa, mutta Heljää alkoi ärsyttää miehen nöyristely häntä kohtaan, ja hän oli vaatimalla vaatinut Valtolta rehellistä mielipidettä. Lopulta he olivat ristineet lapset Artuksi ja Saanaksi. Heljä oli tyytyväinen, koska tiesi varmasti, että Valtokin oli.

 

Kuva%20005-normal.jpg

”He ovat niin kauniita”, Ursulakin ihasteli. Heljä tiesi tämän haikailevan kovasti oman perheen perään, jo yliopisto-opintojen alussa tämä oli jatkuvasti puhunut tulevista lapsistaan ja unelmiensa aviomiehestä.

”Miten sinä ja Harald? Onko asia ollut teillä jo puheena?” Heljä tiedusteli ja nyökkäsi päätään kohti vauvansänkyjä.

”Joo, olen minä maininnut, että olisi kiva mennä vaikka naimisiin ja saada pari lasta, mutta en usko, että hän kuunteli kunnolla”, Ursula sanoi. ”Täytyy siis jatkaa painostamista. Ehkä sitten, kun saan opinnot viimein suoritettua…”

 

Kuva%20006-normal.jpg

”Mutta miten sinulla ja Valtolla menee? Et ilmeisesti aio ajaa häntä pois, vai mitä?”

Heljän ei tarvinnut vastata, hänen ilmeensä kertoi kaiken. Ursula hymyili voitonriemuisesti. He molemmat katselivat vielä hetken lapsia, jotka ihmettelivät, mitä kummaa heidän ympärillään oikein tapahtui.

 

Kuva%20002-normal.jpg

Heljällä ei kuitenkaan ollut kiire. Häntä poltteli paljon parisuhdettaan enemmän löytää työpaikka jostain, aivan sama mistä. Hänen täytyisi alkaa auttaa Valtoa varojen kartuttamisessa, jotta he joskus pääsisivät muuttamaan suurempaan asuntoon. Hyvä on, täytyisihän hänen oleilla kotona lapsia hoitamassa, mutta saattoi sattua niinkin hyvin, että hänen ja Valton työpäivät menisivät ristiin, ja aina jompikumpi olisi kotona. Kuka tiesi.

Työpaikkailmoitusten joukossa oli jälleen avoin paikka urheilustadionille. ”Haetaan urheilijoiden alushousujen pyykkääjää”, Heljä mutisi. Työnkuva ei kuulostanut houkuttelevalta, mutta Heljä ympyröi ilmoituksen silti. Ympyröi hän kymmenkunta muutakin, tietysti. 

 

Kuva%20003-normal.jpg

Kun hänelle parin päivän kuluttua soitettiin, hän kuvitteli sen olevan Ursula. Siksi hän ei ensin ymmärtänyt, mitä linjan toisessa päässä sanottiin.

”Anteeksi? Mitä? Siis… Kyllä! Tietenkin! Sopii, tulen sinne saman tien!”

Hän laski luurin kädet täristen. Sitten hän ryntäsi siistimään itseään ja harjaamaan hiuksensa. Jos hyvin kävi, hän olisi päivän päätteeksi töissä SimCityn urheilustadionilla.

 

Kuva%20008-normal.jpg

Valto sai illalla arvata lukemalla hänen ilmettään, oliko haastattelu mennyt hyvin vai huonosti.

”Minä sain sen paikan!” Heljä hihkui ja loikkasi miehen syliin. ”Minä ihan oikeasti sain sen paikan! Ihan oikeasti! Eikä Ninni voi asialle mitään!”

”Sepä hienoa”, Valto onnitteli. ”Sinä jos kuka olet paikan ansainnut!”

”Niin hekin sanoivat”, Heljä sanoi itseensä tyytyväisenä. ”He olivat panneet merkille, että olin hakenut stadionille sinnikkäämmin kuin kukaan muu. He siis päättivät antaa minulle tilaisuuden. Minä näytän heille! Pesen urheilijoiden kalsarit niin valkeiksi, että he sokaistuvat niiden loistosta!”

”Jos et nyt kuitenkaan”, Valto toppuutteli.

 

Kuva%20009-normal.jpg

Valto vei Heljän ulos syömään työpaikan johdosta. Vaikka Heljä oli kuullut kaupungin lastenhoitajista pelkkää huonoa, oli tämä tilanne sen verran juhlimisen arvoinen, että hän uskaltautui jättämään lapsensa pariksi tunniksi vieraan tädin huomaan.

Valto valitsi lempiravintolansa. ”Tiedän, että pidät tästä”, hän sanoi. ”Tämä on aivan sinun tyyliäsi.”

Ja hän oli oikeassa. Heljä ei ollut koskaan ennen käynyt ravintola Mateessa, mutta rakastui paikkaan siltä seisomalta.

 

Kuva%20010-normal.jpg

Hovimestari vei heidät pöytään, ja pian tarjoilija tuli kysymään tilaukset. Kun ruoka saapui, se tuoksui niin taivaalliselta, että Heljälle tuli heti kolme kertaa kovempi nälkä kuin mitä hänellä oli ollut.

”Malja sinulle ja työpaikallesi!” Valto sanoi, ja he kilistivät lasejaan toisiaan vasten.

 

Kuva%20011-normal.jpg

Vihdoin heillä oli tilaisuus puhua kaikesta mahdollisesta. Monet asiat heidän välillään kaipasivatkin selvittelyä.

”Sinä pidät yhä sormusta”, Valto sanoi ja osoitti Heljän vasemmassa nimettömässä kimaltelevaa kihlasormusta. Heljä nyökkäsi.

”En ole hennonut ottaa sitä pois. Koska emmehän me ikinä mitenkään virallisesti eronneet tai mitään sellaista.”

”No, oletko päättänyt? Haluatko minut osaksi elämääsi vai et? En haluaisi elää enää epätietoisuudessa.”

 

Kuva%20012-normal.jpg

”Minä ymmärrän sen. Ja olen päättänyt. Haluan sinun kuuluvan meidän arkeemme. Ja haluan, että voimme jatkaa suunnitelmiamme siitä, mihin ne yliopistossa jäivät. Sillä ehdolla tietysti, että tästä eteenpäin pysyt uskollisena.”

”Tuon minä halusinkin kuulla”, Valto sanoi ja laski kätensä Heljän kämmenselälle. ”Meistä tulee onnellinen perhe, minä lupaan sen.”

”Minä tiedän. Me olemme jo nyt onnellisia”, Heljä sanoi säteillen.

 

Kuva%20014-normal.jpg

Häät he tosin pitäisivät vasta sitten, kun heillä olisi varaa muuttaa, sillä nykyisen kokoisessa kämpässä ei saisi aikaiseksi kummoisiakaan juhlia. Eikä heillä mikään kiire ollut. Ei naimisiinmeno ollut mikään toimivan suhteen edellytys eikä tae. Vaikka olihan ajatus valkeasta prinsessamekosta ja kermaisesta hääkakusta – puhumattakaan kuherruskuukaudesta – aika houkutteleva.

Pääasia kuitenkin oli, että Valto pysyi hänen rinnallaan.

*** *** *** *** ***

Lopuksi: kaksoset kasvavat taaperoikään. 

Ensin vuorossa Arttu. Valto päätti pitää kohtuullisen välimatkan, ihan vaan varmuuden vuoksi.

Kuva%20015-normal.jpgKuva%20016-normal.jpg

 

Sitten Saana, ja kostoksi Heljä puolestaan jättää hajuraon :D

Kuva%20017-normal.jpgKuva%20018-normal.jpg

 

Loppujen lopuksi: pari ylimääräistä kuvaa.

Kuva%20007-normal.jpg

Aws. Söpö pelihetki.

 

Kuva%20001-normal.jpg

En olekaan ennen pistänyt merkille, että jos pariskunta ei ole naimisissa mutta niillä on lapsia, vain toinen niistä pitää niitä sylissään :D Jännä. Joka päivä oppii jotain uutta.

Ensi osassa sitten luultavasti tapaamme jälleen Ninnin ja toivottavasti pääsemme muuttamaan tuosta miniluukusta jonnekin muualle.